perjantai 25. helmikuuta 2011

SADEPÄIVÄ


Pakko oli tulla kirjottelemaan fiiliksia tanne! Vahan pitempi ja erilaisempi paivitys, jota oon koonnu tassa kolmisen kuukautta, on viela kesken, joten sita ootelessa tammosia pienia ajatuksia..

Eilen oli siis sadepaiva. Tai no oikeestaan tassa pari paivaa on sadellu vetta ja toissapaivana oli semmonen isompikin myrsky. Oli kuulemma satanu melko isoja rakkeita (joita ite en hoksannu) ja keskustan teilla ollu ainakin 10cm vetta. Sadepaivissa on sita jotakin.. TUNNELMAA. Saa laittaa huivin kaulaan ja syystakin paalle ja kavella noppeesti kadulla ja sitten sukeltaa jonnekkin lampimaan sisalle. Hoks taalla kaikki oli ihan jaassa vaikka lampoasteita oli +13 :D

Eilen tapasin pitkasta aikaa mun tukihenkilon kans. Se on ihan tosi mukava ja tullaan ihan mielettoman hyvin juttuun. Ite se oli saksassa vaihossa 6 kuukautta ja tuli takasin tanne Argentiinaan heinakuussa. Sillakin on siis tuoretta kokemusta samoista asioista mita mina nyt koen taalla.
Mentiin semmosen huoltoaseman kahvilaan juttelemaan. Join omenateeta, joka muistutti mua suomen mummulasta ja tallinnanreissusta iskan kans. Mun espanja ei vaan meinannu tulla suusta ulos, olin ihmeen hiljanen, enka muistanu mittaan sanoja.. Jotkut paivat ja hetket vaan on parempia ku toiset.
Juteltiin ystavista, perheesta, koulusta, ELAMASTA. Valilla tuli melkein kyynel silmaan ku juttelin aaneen asioista, joita oon miettiny pitkaan omassa paassa. Esimerkiks ku musta tuntuu, etta joku palanen minusta on toisella puolella maapalloa ja en voi ihan taysin olla taalla missa oon nytten. Jotenki olen ite miettiny, etta siihen voi olla syyna, etta puhun melko paljon suomeen, kavereitten kanssa. Mutta jotenki tosi vaikee ois olla puhumattakaan... Sitten ku juteltiin naista kavereista taalla. Mulla on kavereita, mutta ei todellakaan ole sama asia saaha kavereita taalla ku Suomessa. Taalla kaikki on aluksi hullun kiinnostuneita siita kuka oon, mista oon, jee ihan parasta, SUOMALAINEN! pyytaa, etta nahhaanko, mutta sitten ei niita oikeesti kauheesti kiinnosta. Riippuu tietenki ihmisestakin, on taalla toki semmosiakin paljon jotka oikeesti välittaa. Se on vaan hassua olla vuosi erossa semmosesta kaveriporukasta ja siita, etta jonku on pakko just mulle soittaa, etta "Marika, arvaa mita mulle tapahtu eilen!?". Taalla kenellakaan ei oo tarvetta soittaa mulle omia asioitaan. Ja mulla ei oo oikeen mitaan asioita mita kertoa kenellekkaan.
Kaikenlaisista ajatuksista keskusteltiin ja loppujenlopuks munki puhuminen alko sujumaan paremmin :)

Siita mentiin sitten iskan asunnolle siskon kanssa. Sisko meni sen kavereitten kans elokuviin kattomaan El cisne negro(Black swan), jonka maa olin nahny jo edellisena sunnuntaina, joten en sitten menny niitten kans. Papa oli lahossa sen aitin(eli mummon) kans syomaan hienoon ravintolaan ja sita ennen se ois vieny mut kotia. No papa sitten suostutteli minut niitten mukkaan syomaan. Oli kylla tosi kiva ku menin. Naa vaan on niin ihania ihmisia ja oon niin ilonen, etta oon saanu tutustua just tahan perheeseen. Nailla on aivan mahtava ja ihailtava nakokanta elamaan ja rakastan keskusteluja ton hostiskan kans. Se on antanu mulle niin monia hyvia neuvoja elamaan ja monia tarinoita, jotka toinen toisensa jalkeen saa mut ihailemaan sen elamanasennetta enemman.
Meijan viereisessa poyvassa istu ruotsalainen pariskunta. Oli niiin hassua kuulla kun ne jutteli ruottia ja ymmartaa sielta taalta pari sanaa. En nimittain yli puoleen vuoteen ollu kuullu sanaakaan, ja muutenki on ruotsinkieli unohtunu AIVAN TAYSIN! No siina lahtiessa niitten kans vaihettiin pari sanaa. Enkuksi yritin puhua mutta alko naurattaa ku puhuin vaan vahingossa espanjaa! :DD Oon kylla niin ylpee itestani ku nyt tullee paljon luonnollisemmin espanja ku enkku ja muutenkaa en kayta ennaa mittaan muuta kielta ku espanjaa. Alussa huolestutti tuo kielen oppiminen, mutta se vaan ottaa oman aikansa.
Tuli syotya ihan tosi herkkuruokaa ja ransalainen ravintola oli ihan tosi tunnelmallinen ja ihana!!

Sitten tulinkin takasin kotia ja aloin kattomaan telkusta elokuvaa, jonka nimi suomeks on kai Vasta naineet. Naureskelin itekseni aaneen :D tykkaan romanttisista komedioista!

Ihana sadepaiva! Oon onnellinen!

6 kommenttia:

  1. voi ku oot ihana!<3 tullee näitä lukiessa iha hirmu ikävä, oot rakas! <3maija

    VastaaPoista
  2. <3 . . .sanaton. . . <3

    VastaaPoista
  3. Ihana lukea näitä sun ajatuksia ja kuulumisia. <3 Tosi kiva, että espanja alkaa luonnistuun entistä paremmin! Oot ihana!
    Besos, Laura

    VastaaPoista
  4. Voi muru, ihana kuulla pitkästä aikaa tyhjentävästi Marika-ajatuksia. Mulle tuli ihan mieleen se vapun jälkeinen äärimmäisen harmaa sadepäivä, kun istuttiin mun huoneen lattialla ja juotiin (vaihteeksi) kuppikaupalla teetä. On ikävä, mutta helpottaa kuulla että sulla on kaikki hyvin siellä. Piä itestäs huolta! <3

    Sini

    VastaaPoista
  5. Tajusin tänään, että mulla on aivan kamala ikävä sua. Mä kävelin jopa sun kodin ohi, kun menin harkoista kotiin, mutta se ei ainakaan auttanut. Mutta koitan ajatella että sulla on ihanaa olla siellä ja sen on sun elämän parasta aikaa. Kunhan et vaan unohda meitä (joo mä tiedän, ihan tyhmä pelko, mutta en vaan osaa olla pelkäämättä sitä). Nauti munkin puolesta auringosta ja rakasta kaikkea siellä, ja tuu sitten takaisin ja tuo meille se kaikki aurinko. Oot niin rakas.

    Ulrika

    VastaaPoista
  6. Mulla on ainaki niiiin paljo SULLE kerrottavaa! Oot elämäni tärkein Marika <3

    VastaaPoista